17/06/2015

Vihdoinkin kotona / First Glimpses












Käsi tarttuu isoon puiseen ovenkahvaan kuin vanhasta muistista, ja ovi narahtaa vienosti. Porraskäytäväkin tuntuu tutulta, tulee jostain syystä lapsuus mieleen. Kiipeän hymyssä suin ylimpään kerrokseen.

Halusin aina asua kaupungissa, kerrostalossa. Ja sitten halusin taas asua maalla. Ja sitten taas kaupungissa. Nyt ikkunoista näkyy metsää. Auringonsäteet ja tuulessa heiluvien lehvästöjen varjot leikkivät iltaisin valkoisilla seinillä, tuijotamme niitä.

Puoliltaöin on vielä valoisaa, tekee mieli kokkailla ja kuunnella musiikkia. Löydän itseni jatkuvasti seisoskelemasta ikkunan edestä tuijottamassa maisemaa. Mies sanoo, että tuntuu siltä, että kohta joku tulee ja sanoo, että ei tämä olekaan meidän koti. Minusta tuntuu kuin olisimme matkalla, jonka ajaksi olemme vuokranneet unelmieni asunnon. Lapsi istuu usein lempipaikallaan ikkunalaudalla ja kuuntelee lintujen liverrystä.



/ / /



This home is so perfect for us it's hard to believe we actually live here now. It's a cute 50s block of flats next to large woodland and friendly neighbourhood, yet still near to Helsinki city centre.




2 comments:

Niina said...

Olen ollut poissa blogimaailmasta hetken ja täällähän tapahtuu! Onpa todella kaunis teidän uusi koti! Ja hyvät juhannukset!

Maija said...

Kiitos, Niina! No vihdoinkin tapahtuu, mutta kyllähän tätä kannatti odottaa ♡ Hyvää juhannusta!